Kaupunki avasi minulle
sylinsä,
sulki hellästi ihmisvilinän
sisälle.
Aurinko ojensi pienen
säteensä
lämmittämään hiuksieni
kuparista punaa.
Joensuun kävelykatu otti
minut iloisena vastaan.
Ihmiset hymyilivät, syksystä
huolimatta tunnelma oli
lämmin.
Jokela odotti kiihkeästi
kuuluisaa vierastaan.
Perjantai oli vielä
edessäpäin,
minä olin malttamaton,
odotin seuraavaa hetkeä.
Hetkeä jolloin vihdoinkin
filosofi
avaisi sanallisen arkkunsa,
ja saisin jotakin järjellistä
pohdittavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti