Mä olen taas hauras,
sekä rakastunut.
Sinulta piilotan
silti sen tunteen.
Muut päältäpäin,
sen vaivatta lukee.
Mitä irti saan tästäkin
syksystä,
kun mieltäni niin mystinen
olen.
Rauhaa en riimeiltäni saa,
riimit lauseiden aalloilla
villinä ratsastaa.
Pokerissa elämän,
vedän aina patajätkän,
muut kortit ei polta
sormissani.
Olen korttini sun,
pelaan korttiin viimeiseen,
toivon, et patajätkä on
korttini mun.
Taas sinua katson, salaa
vilkaisten,
katseemme kohtaavat, silloin
punastun.
Aamun koittoon uneksin sinusta,
olet uneni kaunein.
Sinusta en rauhaa, en lepoa
saa,
sydämessäni kuvasi sinun
ratsastaa.
Syyskuu sytyttää taas valot
sillankaarien,
niistä unelmissani laulun
teen.
Päivästä päivään, yöstä
yöhön,
kiinnitän riimini Otavan
tähtivyöhön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti