On laivani karille
rysähtänyt.
On kappaleita
särkyneen sielun,
syvältä merestä
löytynyt.
Maailma minulle
heitti merestä
pienen sielunpalasen,
aivan niin kuin pilkaten.
Sitä kannan piilossa
sydämeni alla.
Narsistit eivät tunne
rakkautta,
vain vihaa, katkeruutta. Sen
vihan alle
kerran jäin. Nyt jatkan
tietäni yksinäin.
En voi kieltää,
kuinka yksinäisyys tekee
kipeää.
Maailma, pienentytön
kyyneleet,
kasvavat itkuvirraksi
naisen aikuisen.
Sisälläni pienen tytön
hassutunne,
on siitä, kun ei koskaan
rakkaus riitä siihen
onneen yhteiseen.
Täällä kipeää yksinäistä
matkaani teen, eilisestä
huomiseen.
Naiseksi kasvaminen
vie liian paljon aikaa,
mitenkä vähän tässä
elämässä aikaan sainkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti