Tähti on tähti,
kiintotähti minun taivaaltani
poisko se lähti.
Katsoa haluaisin
kahteen niin kirkkaaseen
tähteen.
Unelmoida ,valon virratessa
prisman läpi vääristäen
maailman kaikkeuteni.
Pölyhiukkasten kiihdyttäessä
atmosfäärissä vauhtiaan.
Törmäten viimein
maailmankaikkeuden
ikkunaan.
Turhuuksien turhuus,
kaikki se turhuus,
joka korulauseiksi
verhoillaan.
Piilotetaan sanoiksi
pilkkujen, ja
pisteiden väliin.
Se turhuus tuo
iloa niin monelle
runojen lukijalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti