Unelmissani

Ehkä unelmissani sinua
enemmän lemmin, unen toiseen
vaihtuessa hetken verran emmin.
Silloin, jos olisi minulla voimat Simpsonin,
niin hiuksiin vahvoihin sinut kietoisin.
Sanoisin täysin sydämin sinua lemmin.
Et karkuun voisi minun lempeäni juosta,
olisin sinulle kahlitseva loitsun noita.

Rakkauteni olisi paino kutsuva
suonhengen taiankutsu suosta.
Niin mättäältä mättäälle tanssivat

Ilmattaret kesäyön immet, 
ja usvan hunnut
päällensä vetävät maat, mättäät sekä rimmet.

Kalevalan kansan nainen Marjatta,
syksyisin mättäät sadollansa koristaa.
Niin myöskin hillakruunut suon pintaa
siellä täällä mehukkaana koristaa.
En ole niin kuin halla jää,
ei tunteeni haihdu viileiden öiden myötä.
Sydäntäni lämpö värisyttää,
ei pois haihtunut helteisten kesäöiden myötä.

Minä voisin olla niin kuin Ilusia
kimmeltää vedenpinnassa auringon
valon myötä. Kohta saapuu syyskuu,
elokuu sirpillä leikkaa sadon pois
se onkin miellyttävien vahvojen miesten työtä.
Minä osaan pimeyttäkin rakastaa,
kuunkajoa tähtiä, sekä yötä.

Minä hyvää sinulle tahdon ainoastaan,
sinua rakkauteeni ei kiedo hukuttaen.

Rakastan vain niin kuin äiti rakastaa

lastaan, olen niin kuin häviävä tuuli.

Joskus lempeäsi hiuksiasi salaa hyväilen.

Takaa kesän taivaanrannan, muistoja

aidosta rakkaudesta sisälläni kannan.
Käyn joka aamu iltaa puolitiehen runollani

vastaan, olen niin kuin virvatuli

joka rintaasi vasten hetken lämmitti

ja kauas katosi, lämpö kesän myötä

pois suli.