Viikkasin jo pois kesän helmat,
yön harsohuivit ajan matkalaukkuun
pakkasin. Syyskuu hiipi kohti
naista, syksyn hiljaista alamaista.
Halla saa vapaasti, nousta
laaksoista alavista maista.
Yötä sylissäni hetken keinutin,
liikkuvin kiihkein lantein.
Unta sinusta näin, luulin olevani
syksyn morsian, pihlajanmarja huntu
kruununa hiuksissaan.
Nyt kirjoitan laulun,
lasken sen laineille Laatokan.
Ota syliisi minut nyt on kohta taas yö.
Alkaa levonmaassa rakentava työ.
Kuutamo saa kruunani olla,
yön tähtien kanssa kun häävalssiin
pari käy. Vaan missä viipyy sulhanen,
ei ajan ratsun laukkaa, kuulu ei näy.
Niin synkkä on öinen maa,
häävalssin molliin sävellän.
Niin ovat kuulaat posket morsiamen,
kuin omenankaltaiset posket sulhastaan
odottavat malttamattomasti vaieten.
Unta sinusta näin, luulin olevani
syksyn morsian, pihlajanmarja huntu
kruununa hiuksissaan.
Nyt kirjoitan laulun,
lasken sen laineille Laatokan.
Ota syliisi minut nyt on kohta taas yö.
Alkaa levonmaassa rakentava työ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti