Maa ei tunne kuinka pilvet taivaan
rantaa ratsastaa.
Kuu ei kuule kuinka valo
avaruuteen siitä heijastaa.
Aurinko ei armoa tuntea osaa,
ei antamisen iloa ahneen suu,
ei kiitosta sieltä ulos koskaan tuu.
Ylläni on suruhuntu,
kivun kilvistä rakennettu,
tuskan tuulahduksilla kiinni sidottu.
Hermosäikeillä lihaksiin kiinni nidottu.
Tule tuuli lempeä, puhaltele henkeä,
leutoa ilmaa tuskan ylle.
Että minä voisin lähteä kivutta kävelylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti