Ei voi surullisempi olla äitimaa 2

Maaäiti ei hän sitä tiedä kuinka olla voisi.
Helmaansa hän kuivaa kyyneleet,
lantioillaan vuotavat haavat syvät
minkäs niille teet?
Kuinka tätä maapalloamme raiskataan,
lailla naisten muslimien.
Liian arvottomaksi tunnen tänään
osan naisien.

Ei voi surullisempi olla äitimaa.
Tuulen teillä saasteet lentää saa,
luotisateissa sotien,
ihmiset pelkää, tulevaa osumaa.
Tuulen teillä lentää, roskia
syönyt kituva uljas lintunen.
Ei sitä tietää voi ihminen,
miltä tuntuu kuolla, saasteita sisällään.

Se ei ole oikeata luonnon elämää,
kuinka me tätä maapalloamme
saastutetaan.
Ei lentoon nouse enää se lintunen,
joka kituu, syö palan muovisen.
Tämä nykypäivää on perheen Suomisen.