Kiitos

Keinuvat hiljaa tuulessa suopursut,

ja niittyvillan kanssaan tanssiin kurki

suolla kumartaa. Elokuu on sylissä

luonnon valmista viljaa. Kohta on

aika hallan ruskaan värjätä tuo

lapin kairan maa. Kirjailija kultaiset

kannuksensa ansaitsee, kirjoittaa

tuoksuja, tuulahduksia niin erilaisia,

erimaista. Kielillä leikkii, Baabelin

tornin blogiinsa rakentaa.

Niin paljon patinaa, ja vuosien

ajan natinaa, mikä kätkeytyy

tarinoihin noihin. Asfaltin päälle,

sekä korpeen, pitkospuille sekä

kiikkutuolin narinointiin.

Se kaikki tunne, ilo, riemu, sekä

tuska, jotka sanojen myötä.

Tuulessa, tai mediassa lentää maailmalle.

Minä niiaan, kiitän ja kumarran

kunniasta tästä minkä minulle soitte.

Pienen Karjalaisen naisen maailman

valloittajaksi elämän toreille toitte.

Karjalasta kajahtaa, kun pieni

ihminen uutiskynnyksen yli kurkottaa.

Kiitos, minä niiaan.