Pilvien pihoilla
tanssivat itkevät lampaat.
Sinä kaljua päälakeasi
ajatuksissa kampaat.
Niin ovat joskus helmiä nuoren hampaat.
Ajasta alkaen, aikaan
loppuen,
ovat hetket kiinni
pitämisten, ja irtiottojen.
Nyt itkee avaruus, ja
vuotaa pilviharsot.
Sade maata raikastaa,
ja niin kuin
viisas tamma sinä
hiljennyt, ja nuoruutta varsot.
Ajan alttarilla suo
kosteutta huokaa,
ja uhrialttarille
elämän suitsuketta tuokaa.
Vahvan antakaa
lujuuttaan näyttää,
ja heikon etuoikeus on
armoa anoa,
kyyneleitä aseenaan
käyttää.
Nyt uhrilahjaksi suolle
kaikkein
kauneimmat niittyvillat
tuokaa.
Niin muuramiaan
palkaksi se ahkeralle ojentaa.
Sateen rummuttaessa
lumpeen lehteen,
sammakko tanssii
iloisena, ja lempeästi kurnuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti