ei saapunut tuskaton yö.
Kaappikello kolmenaikaan
vielä unettomuutta lyö.
Viimeyönä tai eilen,
kukaties onnellista unta näin.
Surun, ja tuskan sekoittuvan
yön usvan myötä palloksi näin.
Se pallo leijui unieni myötä,
valvotti kipu kirjailijan raskasta työtä.
Kipuun kiinni nyt jäin,
tahtoisin jo irrota
siitä, päästä eteenpäin.
Kuume kalvaa nyt naista kalpeaa,
ja minä yhä nukkuisin, mutta
en siltä unettomuudelta vieläkään
rauhaa saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti