Kohta
syksyistä ruskaa halla öisin
paikasta
toiseen kuskaa.
Täällä
äitimaan sylissä
minä
sanojeni rytmiin
keinun
maailman kylissä.
Tunnen
rakkautta, kaipuuta,
ja
tuskaa. Joskus yötaivas
potkii
palloa pyöreää,
ja
se kiinni korkeaan torniin jää.
Tasatunnein lentää siivin vaappuvin
naurava naakkojen parvi.
Joensuu
on siellä jossakin , ja nyt on elokuu.
Rataveden
varassa,uitan
varvasta
ampiaisen pistämää,
en
tältä tuskalta hetkeen mitään nää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti