Kiertävän
elämän valitsi hän,
tien
ristiriitojen, ja Kaukokiitojen.
Niin
laulaa öisin asfaltti,
ja
maailma on kotisi,
sydän
kulkee kontissa,
ja
ajatukset tekstin fontissa.
Rekan
pyörät laulaa lauluaan,
ja
joku ne ylös kirjoittaa.
On
aika irroittaa menneisyys,
ja
tulevaisuus, ja mutkan takana
on
taas uusi aava aukea.
Ratin
takana istuu, mies liian raukea.
Haaveilee
taas jostain tauosta,
ja
automaatti vaihtaa vaihdetta,
ennen
kuin ollaan lähellä sen
kaistan
kaidetta. Niin ajaminenkin
kai
voi olla taidetta. Niin kuin
kitarallaan
lyö kaasu jalan tallaan.
Hän
tanssii ajatuksissaan,
jossain
heinäladossa kanssa
kauniin
Saaran, joka vain voi
aikaan
saada sen vaaran että
kiire
joskus pysähtyy, ja rekkahommat jää.
On
vaarallisesti miehen päässä
ajatus,
ja Saaran hunnutettu pää.
Aamun
kulkee rekka, ja kohta ohi keikka.
Lepohetki
koittaa, ja rekan renkaat
soittaa
sunnuntain ne tavoittaa.
Nyt
kiire jäädä saahan, kun
mies
saapuu matkan päähän.
Nyt
on aamuyö sunnuntai,
ja
usvahunnun pihlaja sai.
Kohta
nukkuu rekkamies, ja
huominen
on koittava tien päällä kukaties.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti