odotan sen hyvin itävän.
Niin sanoi oppi-isäni hän,
ja sävelsi yhden uuden sävelmän.
Niin minut kiedottiin pauloihin
filosofian, ja minä vastaan otin
sen maallisen utopian opin.
Oltiin opetuslapsia elämän,
minä sekä hän.
Sisälläni kirkkaana soi
laulu ihmeellisen elämän.
Olen kai noita enkeleiden
hylkäämiä seka sikiöitä.
Kirjoitan tarinoita, ja valvon öitä.
Täällä riittää meille töitä,
kirjailija miekkansa teroittaa,
ja iskee taas epäkohtiin.
Niitä näitä sisällä pohtii,
kasvattaa filosofian riisinjyvää.
Tuntee kaipuuta, tuskaa, ja
päätään seinään hakkaa.
Kulkee siitä mistä esteet
ovat korkeimmat, aina
kohti umpikujaa.
Sunnuntaina on hetki levätä,
ja luovuttaa, ettei mene liian lujaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti