Muistojemme työtä

Teemme muistojemme työtä,
yksinäiset sylikkäin.
Olen näytelmäni tähti,
pääosassa tämän murheellisen näytelmän.
Usko pois luotani lähti, sulki sydämeni uksen.
Toivo sydämeeni asumaan
vielä jäi, enkelini kanssa käsikkäin.

Elämä, sekä minä, pyörimme akselissa
tässä, samassa olemme kiertämässä.
Kiertoradalla yksinäisten,
pyörimme kaukana toisistamme.
Rakkaus se on kadotettu
paratiisista.

En rakkaudesta koskaan
nouse ilmaan enää.
Aamuyössä Otavan tähtien vyössä
yksi surullinen tähti mua tuijottaa,
näyttää kieltä, sekä pitkää nenää.

Sinulla on syötävän kauniit korvanlehdet,
niitä nälkäisenä, unessani himoitsen.
Olen kalkkisten runosuoni,
elämäni teatteriksi
luoden, sinullekin siitä
jonkun sanan suoden.