Perjantai peiton vetää
viikonlopun ylle,
lepäämään käy
lapset äitimaan.
Hän valmiina on syleilylle,
kun Afrodite häntä rakastaa.
Ilmatar on kaunis niin,
hän lentää, nauraa kyyneliin.
Afroditen poika on maailman
komein mies,
se jo äitimaa syntyessään ties.
Aalloilla avaruuden Otava ratsastaa,
sen vanavedessä ratsastaa ukkonen,
ja sata salamaa ne yhtä aikaa lyödä osaa.
Iskut nuo luovat kirkkauden valtavan.
Pyrstötähteen tieni käy,
kun taivas punertaa,
tuskanviitan hartioilleen
ottaa äitimaa.
Maailma on niin suuri lohduton
Suomi suruksemme niin,
jo luotiin koviin ukkosiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti