Yhä leijun sfääreissäni

Yhä leijun sfääreissäni,
olen liian erilainen pitsissä.
Miehen kylkeen yöksi
kaipaa nainen.
Hän näki kaunista unta,
oli siinä se luomakunta,
jota kaipaa niin.

Nousen seitsemänteen
ilmalaivaan,
päälle sen sateenkaaren.
Iltaan kuudenteen
kun elettiin, niin valtakunta
odotti prinssiään.
Kenties olen sokea,
ja sydän täynnä laavaa.
On sielu särjetty palasiksi,
täynnä sirpaleita,
ja arkaa haavaa.
Muistan vielä toivoa että
ruukku kokoon liimattaisiin,
ja ehjän minän vielä joskus saisin.

Nukun ,ja ehkä vasta satavuotiaana,
käy prinssi suudelmaan,
ylle naisen uuden maan.