Muistan kiihkon suuren sen,
silloin kun rakkaus oli nuori niin.
Vartaloihin toistemme
vain pukeuduttiin.
Niin aika kulki kulkuaan,
vuoden vieri tiuhaan tahtiin pois.
Sinä kuivuit pikku hiljaa niin kuin kaktus
erämaan, olit liian sairas elämään.
Ollessasi viiden kymmenen,
tuli vastaasi se nainen kanssa
suuren viikatteen.
Niin lähdit sinä silloin pois.
En sitä silloin voinut tietää
kuinka yksinäinen tieni
täällä olla vois.
Minulla on huomen lahjana saatu
camee koru, en voi sitä kaulalla
kantaa vuoksi kyynelten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti