Muistojemme työtä

Teemme muistojemme työtä,
yksinäiset, rikkinäiset ihmiset.
Olen näytelmän tähti,
pääosassa tämän murhenäytelmän.
Usko lähti, sulki sydämeni uksen.
Toivo sydämeeni asumaan
vielä jäi, enkelini kanssa käsikkäin.

Elämä, sekä minä, pyörimme akselissa
tässä, samassa olemme kiertämässä.
Kiertoradalla yksinäisten,
pyörimme kaukana toisistamme.
Rakkaus se on kadotettu
paratiisistamme.

En rakkaudesta koskaan
nouse ilmaan enää.
Aamuyössä Otavan tähti vyössä
yksi surullinen tähti mua tuijottaa,
näyttää kieltä, sekä pitkää nenää.

Sinulla on syötävän
kauniit korvanlehdet,
niitä nälkäisenä, unessani himoitsen.
Olen kalkkisten runosuoni,
elämäni teatteriksi
luoden, sinullekin siitä
jonkun sanan suoden.