onko tyhjä nyt suomineidon kehto?
Lokakuu viileän
lohdutuksen tuo
naisen vilusta kankean luo.
Keinutan sinua hiljaa,
on kehto täynnä tuonen viljaa.
Laulun kaipauksen lasken
laineille Laatokan.
Missä ovat lapset huomisen,
missä kaikuu Väinämöisen kannel?
Missä Aino aittaan käy nukkumaan?
Missä on Marjatta,
maan alla lepää jo.
Silti meille saapuu uusi aamu,
kohta päivä koittaa, kun
nousee taivaan rantaa koristamaan
aurinko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti