Kirjoitan lauseen, joka kantaa yli synkän veden.
Kyyneleistä kirkkaista hauraan helminauhan teen.
Joulun enkeliltä ovatko siivet katkenneet,
höyhenet valkeat kovin ryvettyneet?
Torvet totuuden nyt törähtää,
enkelikello jossakin helähtää.
Heleä on ääni sen,
Torvet totuuden nyt törähtää,
enkelikello jossakin helähtää.
Heleä on ääni sen,
se kuuluu läpi pimeyden.
Joulu tullut on, juhla pojan Jumalan.
Joulukirkkoon kellot kaikaa,
muistakaa nyt joulun taikaa.
Muistan aamun lapsuuden,
alla lampaan taljan pehmoisen.
Kirkkoon reellä ajoimme;
kyydissä ruskean ruunakon.
Joulun uusi laulu kaikaa,
muistan hyvää vanhaa aikaa.
Sitä lapsuusaikaa ihanaa,
Joulu tullut on, juhla pojan Jumalan.
Joulukirkkoon kellot kaikaa,
muistakaa nyt joulun taikaa.
Muistan aamun lapsuuden,
alla lampaan taljan pehmoisen.
Kirkkoon reellä ajoimme;
kyydissä ruskean ruunakon.
Joulun uusi laulu kaikaa,
muistan hyvää vanhaa aikaa.
Sitä lapsuusaikaa ihanaa,
muistojen kultaamaa.
Nyt maa päällensä saa,
lumipeitteen valkoisen.
Torvet totuuden nyt törähtää,
enkelikello jossakin helähtää.
Heleä on ääni sen,
Nyt maa päällensä saa,
lumipeitteen valkoisen.
Torvet totuuden nyt törähtää,
enkelikello jossakin helähtää.
Heleä on ääni sen,
se kuuluu läpi pimeyden.
Joulu tullut on, juhla pojan Jumalan.
Joulukirkkoon kellot kaikaa,
muistakaa nyt joulun taikaa.
Joulu tullut on, juhla pojan Jumalan.
Joulukirkkoon kellot kaikaa,
muistakaa nyt joulun taikaa.
@tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti