Odotan

Odotan laivaa valkeaa,
odotan purjetta nousevaa,
kun myrskypilvet taivasta reunustaa.

Näen kauas yli myrskyisen ulapan,
minä kuljen yksin lailla laivan eksyneen,
pyyhin kyyneleet hajonneeseen purjeeseen.

Runoni on vain lauseita tuulessa,
jokainen voi niistä 
kauneimmat itselleen poimia.
Sanani voi joskus nostaa,
ilmaan antaa voimia.
Jokainen hetken helinäkeiju olla voi,
tiukujen valssi ilmassa tuokion soi.

Lennä lintuni, siipeni voimistuvat
ilma kantaa taas , 
heikkoa fenixlintua sylissään.
Nyt olen nähnyt sieluni,
se särkyi syliisi,
jalkoihisi poljit rippeet sen.

Täällä nymfit tanssivat partaterien päällä,
minä lennän, maille utopian.
Sinne sillan rakennan,
päälle lasimaailman.