Jokainen yö ja nouseva päivä,
siitä jää jälki historiaan.
Sammuva tähti, ja pilvien häivä,
ne jotakin aikaan täällä saa.
Varjojen leikki käy päivien yllä,
kastetta täynnä on syksyinen maa.
Elokuun elämäntie kasvaa kukkaishunajaa.
Pesän tahtoisin rakentaa viimeisen kerran,
lämpöön sen nukahtaa.
Astella ahonlaitaa, kulkea ilman
talvipaitaa, pilvien laitumille vaeltaa.
Syyskuun syliini sulki äitimaa,
lokakuu lohdun pois otti,
marraskuu kohta mahtiaan kantaa.
Roudan lyö maahan,
joka talvelle sillan antaa.
Olen kuin kirja viimeistä lukua vailla,
mieleni kulkee kaukana,
utopian, sekä satujen mailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti