Filosofia

Kuka kutoo viitan
vilua vastaan.
Kuka lämmintä
sydäntäni arvostaa.
Palelen,
pelko peiton
hartioilleni viskaa.

Miljoona unelmaa,
tuulessa vaeltaa
ilmavirran vietävänä.
Kohtaamatta koskaan
toteutunutta toivetta.
Sieluni keinuu
äitimaan lapsivedessä,
levottomana
avaruuden aalloilla
maailmankaikkeuden alkumeressä.

Filosofia keinuttaa
uinuvaa sieluani,
pyörittäen sitä,
niin kuin maa
pyörii akselinsa ympäri.

Minä, sekä maailmankaikkeus,
yhtä mystisiä kumpikin.
Emme tiedä mistä tulimme,
ja minne olemme menossa?