eksynyt hämärille kujille.
Katsonut nurkkiin pimeyden,
vannonut nimeen kristuksen sen
Hän kruunaisiko kaiken rakkauden?
Tiellä arvaamatta käveli
vastaan Samarialainen
sulki hahmolla kapean tieni.
Sai minut tuntemaan,
rakkautta, vihaa, ja tuskaa.
Silmillä lohduttavilla rakastamaan
syksynkin ruskaa,
on kiinnostava nyt minun tieni.
Olen jälleen kuin tyttö pieni,
en tiedä mitä teen,
haluanko tarttua käteen ihmisen?
Kuinka malttamaton nuori tyttö
on tahtoo, naiseksi kasvaa ,
ottaa vastaa rakkautta rakentavaa.
Ei tiedä miten on se kallista,
surua murhetta, vain annetaan.
Rakkautta ainoastaan
sormustimella mitataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti