Satiiniset yöt

Ne satiiniset yöt,
sidoin muiston silkkinauhoin
kiinni kirjoihin, ja kansiin.
Ne yöt olivat menneisyyden,
ja rakkauden.
Ne haudattiin raunioihin
eilisen. Nyt katson kaipuun
peiliin,aika pimentää
kiillon sen.
Nyt on aika huomisen,
aika uuden luomisen.
Yön tumma pehmeä sametti
taivaalle hiljaa laskeutuu.

Sen tähdillä koristaa
saa äiti maa, hetkeksi
hän taivaalla ratsastaa.
Sitten aika on palata
maan piiriin jälleen on.
Nyt kutsuu menninkäisiä yö
pois luolistaan,
ne etsii saalistaan.

Piano silloin kaipausta soi,
kun on ilta, ja saapuu
viimein yö.
Nyt musiikin alttarilla
sydämeni laulaa,
aariaa rakkauden.
Jo hiuksilleni laskeutuu yö,
taivaalla loistaa Otavan,
sekä Orionin tähtivyö.