Lauantai

Yö otti sen minkä
tahtoi. Armottomasti
viipaloi sieluni demonit
mikroskoopin alle.
Tieteellinen läpimurto
olisi luvassa vain
astrologian kartassa
kaksoselle tai leijonalle.
Uneni unelmat,
jäivät hyökyaallon alle.
Aiheuttaen tsunamin
tunteideni rannikolle.
En saa mielestäni sinua,
vaikka meri vei sinut
kauas pois.

Lauantain laineille
lasken lautan karkaamaan,
selviänkö koskaan yli.
Ajatuksieni verkko
rakentaa minulle upottavan suon.
Silmät sumenee,
kurkkua kuristaa,
etkö muistaisi minua
edes pienellä hymyllä.

Sydämeni kurkussa vapisee,
aamukahvi väärään kurkkuun
sukeltaa.
En saa mielestä sinua,
verkkokalvoillani
kuvasi vaeltaa.