Muistojen suo

Muistojen suo, upottava kaipaus
elämän kaikujen voi.
Lintujenkin lennettävä matkansa,
niin meidänkin matkamme taivallettava on.

Kaarisillan rakkaudesta meille rakensin,
tein sen liian liukkain askelmin.
Tänään ruusu köynnöksen istutin
muistoille eilisen.

Muistojeni kanssa yhä tällä taistelen.
Niin leikkaavat jossain ajanketjujen viidakossa
muistomme toisiaan, niissä muistoissa
yönalttarin suitsukkeiden tuoksuissa
öisin me kohdataan.

En pelkää eilistä, se ei ole enää 
meille murhe, vaan tie vie huomiseen.
Sanoillani luoda voin illuusion,
niin kuin upottavan suon,
tai taikapölyä huomiselle
rakkauteni kaarisillalle tuo.

Luovuta koskaan en taistelua keskellä
kasvottomien ihmisten.
Vaivun uneen silloin, kun liikaa aika satuttaa.
Utopia se on käsissä kirjailijan,
se tasoittaa meille tietä huomiseen.

Muistojeni kanssa yhä tällä taistelen.
Niin leikkaavat jossain ajanketjujen viidakossa
muistomme toisiaan, niissä muistoissa
yönalttarin suitsukkeiden tuoksuissa
öisin me kohdataan.