Ajatusteni raunioilla huudan
lujaa
hallelujaa, kuuleeko kukaan,
vastaako kaikuun tuuli?
Missä on minulle mies,
roteva notkea karju,
jolla riittää voimaa kestää
tätä eriskummallista naista.
Aitoa hullua, Suomalaista.
Minä seison tässä käsiäni
levitellen,
tämä on yksi tapa viettää
helluntaita.
Mistä minä hellun saisin,
sellaisen minkä haluaisin.
Pääni päällä laulaa
yksinäinen
satakieli, se huutoani
säikähti
ja ehkä vaikeni hetken.
Minä vasta aamuani availen,
ja aloitan tähän päivään
nousevan retken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti