Silloin kuin sydämen vielä jaksoi uskoa,
että jostain löytyy
sydänystävä,
joka minuakin voi
niin kuin rakastaa.
Öisin minä elän
vain omissa unissani.
Päivät ne ovat
kertausta, yksinäisen erakon.
Aurinko jo sammutti
taas unelmani.
Silti kaiken tämän
jälkeen, minä
kirjoitan oodia
elämälle.
Pidän oveani raolla
kuolemalle.
Reaalisti, aidosti,
tallennan, tunnelmia
tarinoideni sisälle,
poimin polultani
kaiken, joista
syntyy se sointujen,
riimiensoppa.
Tarinoita maailmantoreille
lähetän ne blogini kautta erimaihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti