Kohti kesäkuuta

    Sydän ymmärtää kun kevät taistelunsa

    saapuvalle kesälle häviää.

    On poissa lumi, jää, ja sadepisarat,

    rummuttaa omaa sävelmää.

    En mitään kuule, en nää, kun valo

    häikäisee, ja linnunlaulut korviin värisee.

    Silloin hetken olla tahtoisin vain

    haavanlehti pieni niin,

    silmulla alkavalla, ja poissa

    on kaikkialla halla.

   Minuuden temppelin rauniolla,

   sortuneiden muurien keskellä.

   Elää nainen, maailman alamainen.

   Katse eteenpäin, miksi jäin alle

   sortuvien unelmien?

   Sitä kysyn itseltäni, näen

   silti kuinka aurinko nousee niin kuin pallo

   haisevalta kaatopaikalta.

   Maa se on niin kuin jalkapallo,

   ja naisen pää kuin labyrintti.

   Huominen, se on arvoitus,

   pimeä kuin vintti.

  Tänä vuonna tulee kesäkuu,

  se on kuumempi kuin

  mikään muu.

  Ei ajattelusta silloin mitään tuu,

  ja myrskypääsky kuumuudesta tuupertuu.

  Taivaspaikkaa olen vailla,

  helvetti on muilla mailla.

  Silti kuumuus asfaltista nousee

  horisonttiin. Minä kirjoitan sen

  usvan ylös , vaihdan tekstin

  toiseen fonttiin.

  Olen niin kuille pelle,

  Onni Giideoni , Sinkkolassa

  20 päivä toukokuuta.

  Eikä tässä enää muuta,

  muut ajatukseni pois lakaiskoon jo luuta.

  Pääni sisus pelkkää umpiluuta,

  kohti silti mennään kesäkuuta.