Antakaa hänelle

Olen sisältä tyhjä, täyttämistä vailla.
Sieluni kulkee utopian mailla.
Olen liiaksi uupunut kentällä rakkauden.
Kaatunut taistelussa kerran viimeisen.
Valmista viljaa manalan lautturin matkaan
mua pelasta eivät sanat kauneimmatkaan.
Sisälläni kaikuvat kauneimmat laulut,
mielessäni huutaa maahan valunut uhriveri.
Pauhaa se kyynelten vuoksi, mahtavameri.
Niin mieleni huokaa, komein urhoista
minulle puolisoksi tuokaa, sitokaa
purren ruoriin kiinni viimeistä matkaa varten.

Se tie on vain kalman uhrattavien kaunotarten.
Niin jo meri huokaa kaunis Meeri
minulle jo luovuttakaa, joutuin tuokaa.
Antakaa hänelle mukaan armonavain;
hiukset Simsonin voimin heilumaan tuuleen
miljoonin tavoin. Ottaa manalan sulhanen
hänet vastaan,napa paljaana ainoastaan.
Aika on muuttua vaahdoksi meren sen,
ääneksi kirkkaaksi seireenien.