viimeiseen rakkaustarinaan.
Ne sanat voivat lauseita jonoiksi kasvattaa,
niin kuin hiirenkorvia
koivu keväisin kantaa saa.
Olen pikkuhiljaa matkalla elämäni
viimeiselle matkalle.
Tänään vielä hetki on, kun kaipaan, rakkautta,
ja paljon sydämeeni lämpöä, sekä valoa.
Minuuden ääriviivat, ne ovat
kovin venyvä käsite.
Kietoudun lauseisiin, ne
ovat kuin tooga ylläni.
Ilman niitä olen alaston,
mykkä, aivan sanaton.
Minä olen niin monenlaista,
luovia sanoja, tunnetiloja, tuoksuja,
monista eri maista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti