Mitä saakaan
nähdä huomispäivänlapset,
se meille suuri arvoitus aina on.
Mitä näkivätkään harmaahapset,
täällä tantereilla Suomen, se
raskasmyllynkivi
liian monen muiston päällä kantaa on.
On täällä tänään uudet nälkälinnat,
työttömyys, ja tiukat pinnat.
Kansa karaokeen viikonloppuisiin vaeltaa,
tai Pakokeinoa, ja Tomia kuuntelemaan.
Tero öisin ajokoiransa kanssa vaeltaa,
he mistä lämpimän yösijan yhdessä saa.
Ovat he koditonpari isäntä, ja koira,
tuttu näky Noljakassa, kahdestaan
kulkemassa.
Niin monta autoa Noljakassa sytytetään
tuleen iltaisin, kun pimeys saartaa
talomerta.
Sydämeni silloin itkee kuvainnollisesti
verta.
Sillä lailla tulipalossa huhtikuussa
paloi kaikki Teron vaatteet.
Tuijan sydän lämmin on,
hän täyttää kaikki ystävyyden
periaatteet.
Tietää kuinka toista autetaan,
tarjotaan teetä, vaatteita ,ja sympatiaa.
Kiitos niin hyvistä ystävistä, joita
elämäni matkantielle ohjataan.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti