En minä jaksa suuta soittaa,
voit sinä silti
onneasi koittaa,
jos kestät mykkyyttäni,
et eksy erakon eteisessä.
Minulla on sisälläni
saavillinen
mettä, vailla
mehiläistä noutamaan.
Se on sulaa niin kauan
kunnes routa löytää uudestaan
tämän maan.
En koskaan
kadottanut
sitä nuoruuden
hullua mieltä.
Minä maailmalle yhä
näytän kieltä.
Silti olen mykkä, huudon sisälleni
jähmetän. Sanojeni viidakoiden virkkeet,
ne joskus maailman laulujen kaiuksi sävellän.
Kannan aamutähteä otsallani,
se valaisee päivän
pimeimmän,
ja valo sanat
sisälläni sointuviksi riimittää.
Isken iskelmää rumpukapulalla,
tai tanssin tarantellaa sen pimeän sillan
alla.
Avaa avara ovesi, että kesäkuu voi
leveästi sisälle astua, nyt on tulviva
toukokuun loppu, ja jalkakin rummuttava
voi sateessa kastua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti