Vie minua aika, vierii virta.
Notkeimman hetkeni loikin
kuin
kauris ,en silloin horju ,
putoa
pois elon rappusilta.
Aika on
siemenen itää, kasvaa
nousta kukkaan. Aika on
ihmisen
samalla lailla nuoruuden
kiihkosta
tarttua joskus
nurmen nukkaan.
Virta niin monta aikaa
eläen saa
ohittaa, kunnes
jossain
pieni vuoropuro kuivuu,
ja virran
juoksun nopeasti
loppumaan
saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti