Sisälläni kannan kaikki
ihmisyydestä
irronneet sirpaleet. Ehkä
joku päivä
niistä helminauhan niistä
minulle teet.
Aika hämmentää omaa suurta
kattilaa,
kummalliset muistot takaa
vuosikymmenten,
aloittavat joskus sisälläni
liikkeen
kapinan kaltaisen. Silloin
taivas
kanssani itkee, sataa vettä
noen värjäämää.
Tietää en voi sitä en,
millainen on
oven takana oleva huominen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti