Kaipaus parempaan, kesänodotus,
laskee harteilleni hunnun.
Kevät kaihomiehen sisälleni kasvattaa,
utuharson alla nukkuu unelmienmaa.
Haaveet harsoiset,
ne silmilleni luo kangastuksen,
joka kutsuu vilvoittavan keitaan luo.
On tänä vuonna poikkeuksellisen
oikullinen kevät, se ehkä vielä
kunnollisen takatalven meille
hetkeksi tänne tuo.
Sateiset aamut, luo tihkuvan turhuuden,
sadepisara tippuessaan ikkunalautaan
luo uuden sävelen.
Voi yksi päivä olla kuin koko elämä,
ja elämä voi olla yksi päivä vaan.
Siltaa näkyvän, ja näkymättömän
maailman välillä kasvattaa tarinoiden saan.
Taistelen tunteiden tuulimyllyjä vastaan,
minä maailmasta kirjoitan,
se elämisentuskaa, lievittää hetken
ainoastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti