INSPIRAATIO

Inspiraation vyöryessä, läpi aivojen.
Minä ujona seison elämän alttarin edessä.
Nöyränä notkuvat polveni,
olen nöyristä nöyrin.
Allikossa, sekä ojassa joskus konttaan,
olen nöyristä nöyrin.

En ole koskaan keskiluokkaan sisälle
hukkunut, olen vain nuorena
taiteilijan veren polttavaan
ikuisesti nukkunut.
Ujouden kaapuun vuosikymmeniksi
pukeuduin, viimein voitin sen
piileksivän jäniksen ujouden.
En ole kaunis, en helppo,
persoonallinen olen niin.
Maailmannainen, joka miehen aivoilla
varustettiin. Minut kauan sitten
alistettiin, nousin siitä
jaloilleni seisomaan.
En kaipaa tukipylvästä,
kaipaan rinnalleni
miestä heikkoa tai ylvästä.
Ihmistä josta tykkään eniten,
jakamaan elämääni, rinnalleni sen aidon ihmisen.