Kadulla seison
jälkeen kaaoksen,
jotain järkeä tähän hetkeen tarvitsen.
Järkeni jonnekin väkijoukon
jalkoihin jäi, se oli silloin joku torstai.
Ihmistä pakenen, yksinäisyyttä viljelen
sielussani. Kuka erakon luonteen
sisälleni pani? Kyllä, ei, kyllä , ei,
kuka järkeni panttilainaamoon vei ?
Tässä tarvittaisiin nyt sanansaattajaa,
kuka
viisaan, parhaimman sanan sanoo,
hän
käteen erakon tarttua saa,
ja
elämäntiellä eksyneen kadun yli
taluttaa
saa. Sinä kysyit minne menet,
miksi
seisot kadun kulmassa
kuin
eksynyt lammas?
Minä vastasin: koska maailma
se on yhtä suurta aikataulua,
kädessä hallitsijani, minä pienen
onnen muun varastin, ja kärsin siitä
yhtä tuomiotani.
Niin
kuin timantti,
ja ruoste, niin järjettömät ovat
valmiita luopumaan mielipiteistään.
Minä järkeni jätin kauan sitten,
barrikadille elämän, siksi tarvitsisin
hyvin järkevän, viisaan ystävän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti