Tänään pallotuolissani
viltin alla palelen.
Kaksi villapaitaa,
ei jaksa minua
lämmittää.
Paleleminen on
liian ikävää.
Kansakuntaa meillä
paimentaa,
näkymätonmies.
Veljelleni ojennan
maljani elämästä
hiipuvan.
Luovun vähitellen
kaikesta tärkeästä,
minä vilttini
sisälle käperryn.
Sisälläni kannan
jäähtynyttä laavaa,
syksy sai tulivuoreni
sammumaan.
Kaikki kahleeni
elämään katkaisin,
nyt siinä vapaana
kellun eteenpäin.
Minä tässä elämässä
tarpeeksi jo kaikesta
näin. Olen valmista
viljaa, en suostu
sateen voimasta
lakoon taittumaan.
Kuljen yhä täällä
pystypäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti