Olen niin kuin villiviini
syksynruskassaan.
Tartun lujasti kiinni
elämäni rapattuun seinään.
Kukaan ei lävitseni sitä
ikävääni sinuun nää.
Olen luonnonlapsi,
en suostu koskaan sään painostuksesta
lopullisesti murtumaan,
kuihtumaan.
Sisälläni elää
runojenmaailman
paratiisi, sitä liekkiä ei
saa syksyn
viimat sammumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti