Patajätkälle

Patajätkälle

Sä olet niin komea,

sinua katselen.

Se hetki , kun katseemme

kohtaavat,

on se kun, silmäni

onnesta hohtavat.

Pitkin ja poikin

linnunradalla,

harhailevat ajatukseni.

Sinun kuvaasi ne pysähtyvät,

aina yhä uudestaan.

Tahtoisin vain unohtaa

kuvasi sun,

tahdittomuuteen kai

tuskastus.

Maa jolla matkustan,

se on aikamatkaa avaruuden.

Etäisyys yksinäisten,

tähtisilmäsi välillä

avaruuden tähtien.

Ne harhaan minua johdattivat

siitä lähtien,

kun käveli läpi

ihmisjoukossa tuhansien.

Niin vangiksi jäin,

katseen sen.