Syysnuttu

Minä kudon syysnuttuani,

kirjoitan, sitä jatkuvaa juttuani.

Käännän nuttuni nurin,

liian kauan yksinäisyyttäni

surin. Lokakuu, se

sisälläni runoiksi tiivistyy.

Nainen on harvoin

vähään tyytyväinen.

Sen maksaa hän

omilla kyynelillään.

Jouduin paljon maksamaan,

paljon turhaa,

alistamista jaksamaan.

En ole se musliminainen,

en ole miehen alamainen.

Joskus olen vaatimaton,

yksinäinen. Joskus ympärilläni

on ystävien suuri joukko yksinäinen.

Viimein kuulun taiteilleeni,

runokirjan raiteilleen,

jonka lukea niin moni haluaa