Päivänkorento jäätynein
siivin, lensi kohti
talven turvapaikkaa.
Pois alta pakkasen,
ja ilman raikkaan.
Minä Hepokatti Heikin,
kitaran viritin,
lemmen sävelin.
Tum, tum, tum,
laulaa hän,
minä punastun.
Minä luoksensa kävelin,
siihen korjattavaan
taloon alle kuusien.
Minä ilmoille huusin,
sen parillisen kaipauksen.
Yön menninkäinen
hiipi luolaansa.
Sydämeni on rakkaudesta
puhki. Arjen ongelmat
umpisolmussa.
Minä ryömin polvillani,
syksyn roudassa.
Toinen ei saa paria kiinni,
ei kestä kauaa se onni,
sammakoita prinsseistä
suuteleeko taas hän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti