Lentokalat tanssivat
veden pinnalla,
sateen lyödessä
isoilla pisaroillaan
vedenkalvon rikki.
Se rikottu pinta
kesti ihmis-silmän
näkyvillä,
vain sateen kestämän
ajan.
Minä olin märkä
sudenkorento,
istuin osmankäämillä.
En voinut lentää
läpimärillä siivilläni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti