Lumisateen pikkuveli
pilven alla piileskeli.
Taisi olla huonokeli,
kun vallan siellä itkeskeli.
Vettä satoi kaatamalla,
tahdoin olla katon alla.
Kuivassa paikassa
kirjoittaa tarinaa,
lastenkirjan narinaa.
Lämmittelin leivinuunin
arinaa,
ohrarieskaa varten,
se on oivaa syksyn ruokaa.
Leipää, satukirjan
kaunotarten.
Runotarten ruokaa,
siitä mulle pala tuokaa.
Pala energiaa,
aivoille hiilihydraattia,
että sanat laukkaa.
Ilmaan kurkottelee,
lentää kohti muuttohaukkaa,
joka hiiren nokkaan nappaa.
Pesään poikasilleen vie,
pesän korjaa rappaa.
Niin yhtä vapaata,
ja lentävää voi olla
kirjailijan sanojen tie.
© satu tanninen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti