Tangoprinsessa

Uutta askelmaa

pimeässä hamuilen.

Näen mustan tunnelin,

käy valo sinnekin,

joskus eksyen.

Joskus törmään kasvoihin

niin rakkaisiin,

menen silloin extaasiin.

Hiljaisuus rakastaa

kauniisti minua niin,

nousen taivaisiin.

Ylle tähtitarhojen,

olen se laulaja yön,

se äänien primadonna.

Niin tanssii ihmiset,

pyytää laulamaan.

Laula meille,

maailman teille eksyneille.

Hiljaisuus, kuiskaa kauniimmin,

kun kohtaa kaksi rikkinäistä.

Ne liittää sydämet toisiinsa yhtä matkaa

kulkemaan. Ollaan ne Romeo,

ja Julia. Minä metelissä

luen sun huulia.

Vastaan takaisin kuiskasten.

Yön tullen mua kuunnellen,

kansa menninkäisten

on hiipinyt luolistaan.

On yö Ramonan,

ja sen epätoivoisen tangoprinsessan.