Pilvien viulut syksyä
soittaa,
sateenropinan tahdiksi
lauluuni rummutan.
Sydämessäni on kuohu veren,
ja hyljättyjen ajatusten
autiomaa.
Minä rakkaudesta rakennan
vahvan sillan huomiseen.
Sisälläni on kuohuvat kosket,
sitä rakkautta on niin paljon
sisälläni.
Siihen tunteeseen hukutan,
myös kaikki ystäväni.
Rakkauden sylissäkin,
sisälläni asuu hahmo
surullisen prinsessan.
Silti elämä teitä
kaikkia rakastan.
Rakastan Paronittaren
ilmapiiriä, sitä en tahdo
unohtaa. Vaikka prinssi
iltaruskon kädestä
minua taluttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti