Uneen aika vaipui,
heräsin, kun astuit
huoneeseen
kuiskasit rakkain.
Se syvä tunne sinuun,
minuun kiinni kasvaa.
Kutsuusi, hymyysi
vastaan vaieten.
Aamuyötä kohden
aika tiimalasimme
valuu. Aamu kauan
vielä viipyy.
Painan syliisi pään,
siihen hetkeksi jään,
yönsamettinen
syli kantaa minut
painajaistemme yli.
Kutsun kuulen yön,
kuulen kuiskeen rakkauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti